Nabb+Teeri: Mapping the insignificant | 2.2.-25.2.2018
Syksyllä ennen vetäytymistään talvehtimaan syövät muurahaistyöläiset kekonsa yläosista kaikki energiapitoiset
munat ja kotelot, jotka eivät muutenkaan selviäisi talvesta. Muurahaiset talvehtivat syvällä keon pohjakerroksessa,
jossa ne painautuvat yhteen nyrkinkokoisiksi, lämpöä varaaviksi keriksi. Työläiset pääsevät vuorotellen kerän sisälle
lämmittelemään. Muurahaiskuningatar pysyttelee kerän keskellä.
Näyttelyn teokset ovat puolestaan muodostuneet kuivissa, jäykissä ja suorakulmaisissa tiloissa. Niissä juuri ja juuri
havaittavat asiat hivuttautuvat näkökentän reunoille sillä välin kun toiset sulavat kiinni toisiinsa huoneen keskellä.
On saattanut olla 56 tunnin sähkökatkos. Silloin kädellisetkin kerääntyvät talon lämpimimpään huoneeseen. Ystävät
ovat tarkoituksellisesti unohtaneet työhuoneelle läpikuultavia materiaaleja. Tekstejä on kinostunut käytävän
molemmille puolille. Työhuonekaaos on pelkistynyt abstraktiksi, pakkaushäviölliseksi kuva-arvoitukseksi;
teräväreunaiseksi polygoniverkoksi; huokoiseksi, raunioituneeksi tilaksi; hiirellä liikuteltavaksi, rajattomasti
skaalattavaksi olioksi. Erilajisiin naapureihin on pidetty yhteyttä. Lisäksi on pyritty huomioimaan, että mahdollisuus
muovailla asioita pimeässä tai kokonaan silmät suljettuina säilyy.
Havaintojen kerääjä aloittaa räikeistä lajeista.
Mutta vähä vähältä hän keskittyy harmaan sävyeroihin,
yksilöihin, joita tuskin erottaa kivikosta.
Myös muistiinmerkitsijät etenevät yhä vähäpätöisempiin
tapauksiin. Sirkus ei sammuta heidän todellisuudenjanoaan.
Pölyhiukkaset odottavat.
Yhä vähäisempi tapaus saa esiin havaintokyvyn
yhä vähäisempien tapausten käydä toteen.
– Olli-Pekka Tennilä / Ontto harmaa
Nabb+Teeri on vuodesta 2008 toiminut työpari, jonka hetkelliset teokset muodostuvat usein tekopaikan ehdoilla
sieltä löytyvistä materiaaleista. Monimuotoisissa teoksissa erilaiset ylijäämät, löytömateriaalit, lainatut kappaleet ja
3D-animaatiot limittyvät. Työpari asuu ja työskentelee Ylimarkun kylässä Pohjanmaalla. Viime aikoina heidän
teoksiaan on ollut esillä kotimaan lisäksi esimerkiksi Ruotsissa, Serbiassa, Etelä-Koreassa ja Britanniassa.
Näyttely on osa Frontiers in Retreat-hanketta. Frontiers in Retreat -hanke on rahoitettu Euroopan komission
Kulttuuriohjelman tuella. Taiteellista työskentelyä ovat lisäksi tukeneet Taiteen edistämiskeskus ja Suomen
Kulttuurirahasto.
Lisää aiheesta:
Sonia Eriksson ja Hans-Georg Wallentinus / Luonto talvella.
Miten kasvit ja eläimet selviytyvät läpi pohjolan kylmän vuodenajan. Gummerus 1986.
Tuli&Savu #81, Pohjapiirros. Nihil Interit 2015.
Olli-Pekka Tennilä / Ontto harmaa. Poesia 2016.
///
In the autumn before retreating to their anthill to overwinter, the wood ants eat all the energy-containing eggs and
cocoons that would otherwise not survive the winter. Deep underneath the anthill, below the frost line, the
wintering ants huddle together in large heat-storing lumps, their size similar to that of a clenched hand. The ants
continue to change their place in the formation so that everyone in turn can get inside to keep warm. The queen ant
is kept in the middle.
The works on display, however, have formed in dry, rigid, and rectangular spaces. Things that are barely perceptible
move slowly on the edges of the field of vision, while others melt together in the middle of the room. There may
have been a 56-hour blackout. Then the primates too gather in the warmest room of the house. Friends have
deliberately forgotten some translucent materials in the studio. Texts have piled up and now form snowdrifts on
both sides of the corridor. The workroom chaos has been simplified to an abstract, visual conundrum with a lossy
compression; a sharp-edged polygon mesh; a porous, ruined space; a limitlessly scalable object that moves with the
help of a mouse. The neighbours that are of different species have been in touch. The possibility of sculpting things,
either in the dark or with completely closed eyes, remains to be taken into account.
Whiteness in its righteousness
bleaches creatures colorless
tolerates no shadow
– Ursula K. Le Guin / Whiteness. Meditations for Melville, part II
Nabb+Teeri is an artist duo formed in 2008 whose practice is characterized by the preconditions of working in
changing locations. Alongside of borrowed, recycled and remodelled or found materials and objects, their stratified,
mesh-like works include elements created with 3D modelling or other digital technologies. Nabb+Teeri are graduates
of the Finnish Academy of Fine Arts in Helsinki (MFA, 2011). They live and work in Övermark, a village in Finnish
Ostrobothnia.
The exhibition is part of the Frontiers in Retreat Project. Frontiers in Retreat is funded with support from the
European Commission’s Culture Programme. Artists’ working has also been supported by Arts Promotion Centre
Finland and Finnish Cultural Foundation.
Further reading and listening:
Ursula K. Le Guin / Whiteness. Meditations for Melville, part II. First appeared in Los Angeles Review published by
Red Hen Press in 2014. The poem is included in the Keynote 5/8/14 Deep in Admiration by Ursula K. Le Guin at the
Conference on Arts of Living on a Damaged Planet at Santa Cruz in 2014.
https://vimeo.com/97364872