Hermanni Saarinen | Rakennuspaikka

9.4.–2.5.2021

Muistan erään hylätyn vesitornin metsässä. Sen sisään piti kiivetä katon kautta. Vesitornin sisälle oli kerääntynyt kuivuneita puiden lehtiä, oksia ja muuta osittain maatunutta ainesta. Siellä ei ollut vettä, vaan tynnyrimäinen tyhjä tila, johon tuli hieman valoa katossa olevan luukun kautta. Seinillä oli aikaisempien vieraiden raapustuksia, nimiä ja päivämääriä. Kävin siellä ehkä kesällä 1994. 

Rakennuspaikan veistokset viittaavat rakennettuun ympäristöön, kuviteltuihin tai todellisiin paikkoihin ja rakennuksiin. Ne ovat tutkielmia tyhjyyden, tekstuurien, massojen ja aineen keskinäisistä suhteista. Teoksissa toistuu aiheita, kuten labyrintti-teema, ja rakenteita, kuten veistosmuodon kasvattaminen modulaarisesti toistaen samaa muotoa. 

Kaupunkitilan labyrinttimäisyys voi parhaimmillaan tarjota vapauttavan kokemuksen eksyksissä olemisesta. Kaukaa nähty outo rakennelma tai unessa koettu paikka jää mieleen kutsuvana. Tila, joka on hävinnyt, sijaitsee kuvitelmissa. 

Hermanni Saarinen on valmistunut Kuvataideakatemiasta vuonna 2011. Hänen edellinen näyttelynsä Kulmat ja reunat oli Forum Boxissa vuonna 2020. Hän toimii osana taiteilijoiden ylläpitämää Monitoimitila O:ta.