MY BITTER SWEET FRANKENSTEIN BODY
3.–26.6.2022
Kuraattori: Šelda Puķīte
Kogo Galeriin ja Titanikin yhteistyöhanke
Avajaiset torstaina 2.6.2022 klo 18–20
I ought to be thy Adam; but I am rather the fallen angel.
(Mary Shelley – Frankenstein, or The Modern Prometheus, 1818)
Kirjailija Mary Shelley oli kahden 1700-luvun vaihteessa eläneen älykköradikaalin jälkeläinen ja läheisimpiensä kuolemien silminnäkijä. Häntä kiehtoi aikansa uusista tieteellisistä keksinnöistä erityisesti ne, jotka liittyivät sähköön tai sähköiseen nesteeseen, kuten sitä tuolloin kutsuttiin. Shelleyn kokemukset ja kiinnostuksen kohteet saivat hänet kirjoittamaan kuuluisan goottiromaaninsa Frankenstein (Frankenstein. Uusi Prometheus) (1818). Shelley kirjoitti tarinan tohtorista, joka koetteli ihmisen luomiskyvyn rajoja luodessaan edistyksen mallilapsen, joka oli kuitenkin samalla hirviö. Tarinaa voidaan tulkita eri tavoin: se voidaan ymmärtää varoituksena ihmiselle olla leikkimättä Jumalaa, fantasiana tulevaisuuden tieteen mahdollisuuksista tai filosofisena näkemyksenä ihmisen monimutkaisesta suhteesta kuolemaan. Lisäksi tarina paljastaa pakkomielteisen suhtautumisen ihmislihaan, jossa on kummallisia yhtäläisyyksiä nykypäivän tapaamme katsoa robottimaisia kehoja. Ihmisruumiin eri osat, joita voidaan rakentaa ja liittää ruumiiseen, ja näin luoda ihmisestä jotain muuta, ovat innoittaneet My Bitter Sweet Frankenstein Body -näyttelyn syntyä.
Ruumis on monimutkainen asia, joka elää erilaisissa rinnakkaisulottuvuuksissa – fyysisessä, virtuaalisessa, psyykkisessä ja henkisessä. Se on kaikkien elävien olentojen biopuku, joka antaa muodon kaikelle, mikä voidaan havaita olemassa olevaksi. Ruumis vaikuttaa kuitenkin olevan jatkuva vastakohtien taistelukenttä – se on kilpi ja vankila sekä ilon ja äärimmäisen tuskan ja rappeutumisen lähde. Se voi olla nestemäinen ja kiinteä, digitaalinen ja henkinen, pehmeä ja jäykkä, seksualisoitu ja stigmatisoitu. Keho on muodonmuuttaja, joka ei koskaan jähmety vaan muuttaa alati muotoaan muuntautuen prosessissa kujeilijaksi tai olennoksi, joka huvittelee kanssasi ja kustannuksellasi, tullakseen omaksi versiokseen Shelleyn Frankensteinin olennosta.
My Bitter Sweet Frankenstein Body -näyttely on omistettu ihmisten ja heidän kolonisoitujen, digitalisoitujen ja globalisoitujen ruumiittensa välisille monimutkaisille suhteille sekä kaikille niiden hybridimuodoille ja virheille. Eri ruumiilliset muodot lupaavat tietynlaista ulospääsyä ja helpotusta, joka ei koskaan kuitenkaan täysin toteudu. Koettuamme pandemian aiheuttamat rajoitukset, keskenämme jaetut pienet tilat ja yrityksemme laajentaa ruumiitamme puhuvina päinä Zoom-kokouksissa ja elävinä avatareina Instagramissa, sisäiset häiriömme näyttävät nousevat pintaan entistä näkyvämmin. Ihmiset käyttävät Photoshopia äärimmäisyyksiin asti, plastiikkakirurgian ala tarjoilee kasvojenkohotuksia, jotta näyttäisimme hyviltä nettipalavereissa ja dieetti- ja fitness-sovellukset tuottavat päivittäin roskapostia.
Näyttelyssä taiteilijat ja kuraattori ottavat Frankensteinin roolin, edustaen symbolisesti nyky-yhteiskuntaa, joka pyrkii jatkuvasti muokkaamaan kehoamme jonkin normatiivisen kehyksen mukaisesti. Jokainen teos, joka on uteliaiden kävijöiden nähtävillä galleriassa, edustaa jotakin osaa ihmisruumiista. Taiteilijoiden motiivit tiettyjen ruumiinosien valinnalle eroavat toisistaan. Valintojen lähtökohtana voi olla metaforinen tunteiden ja uskomusten representaatio, muodot maiseman luomiseen, objektit kauneuden tai kulttuuri-identiteetin muodostamiseen tai alustat moraalia ja sensuuria koskevaan keskusteluun tai poliittisen kannan ottamiseen. Jokainen teos on “ommeltu” yhteen yhdeksi olennoksi, näyttelykokonaisuudeksi, joka edustaa sekä nyky-yhteiskunnassa vallitsevia Frankensteinin haluja että kuraattorilähtöisen näyttelyn tekemisen perinnettä.
Näyttely on virolaisen nykytaidegalleria Kogon ja Titanikin tämän vuotisen yhteistyön tulosta. Näyttelyvaihdon myötä baltialaisia taiteilijoita tulee Turkuun, Suomeen ja suomalaisia taiteilijoita vierailee Tartossa, Virossa.
TUKIJAT
Hanketta ovat tukeneet Viron kulttuurirahasto, Latvian kulttuuripääkaupunkisäätiö, Suomalais-virolainen kulttuurisäätiö, Suomen Viron-instituutti ja Pohjoismainen kulttuuripiste.
KIITOS
Mirjami Schuppert, Liina Raus, Lotta Anttila, Karin Kahre, Duha Elsayed, Tanel Asmer ja Indrek Grigor.
Taiteilijat:
Eike Eplik (s. 1982) on Tartossa asuva kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija. Hän valmistui Tarton Taidekorkeakoulun kuvanveiston osastolta 2007 ja Viron Taideakatemiasta 2010. Hän käyttää luonnon aiheita kerronnan rakentamisessa. Eplik hyödyntää galleriatilaa lattiasta kattoon ja hänen kuvanveistonsa tekniikat vaihtelevat klassisesta kipsivalusta paperi- ja puukoonteihin sekä löytöesineiden käyttöön. Hänen taiteensa prosessit ovat osittain alitajuisia eivätkä aina täysin selitettävissä.
Edith Karlson (s.1983) on Tallinnassa asuva kuvanveistäjä ja installaatiotaiteilija, joka myös työskentelee opettajana Viron Taideakatemiassa. Hän on suorittanut BA- (2006) ja MA-tutkinnot (2008) Viron Taideakatemian installaatio- ja kuvanveisto-osastolla. Karlsonin veistokset ja installaatiot muistuttavat keskiaikaisia jäännöksiä sekä funkyja sirkusryhmiä ja fantasmagorisia painajaisia, joissa vanha ja uusi maailma törmäävät yhteen apokalyptisessa visiossa. Taiteilijan teoksia on kuvailtu synkiksi saduiksi, sillä ne näyttävät yleensä hauskoilta leikkihuoneilta täynnä hirviömäisiä olentoja. Teokset vaikuttavat olevan välineitä, joilla luodaan allegorioita voimakkaista inhimillisistä tunteista ja peloista, jotka nousevat pintaan syvältä alitajunnan pimeistä sopukoista.
Kristina Õllek (s.1989) on Tallinnassa asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut Viron Taideakatemiasta (kuvataide, valokuvaus, BA 2013, MA 2016) ja täydentänyt opintojaan Berliinissä Kunsthochschule Berlin-Weissenseessä (2012) sekä Rotterdamissa Piet Zwart Institutessa (2016). Õllek työskentelee valokuva-, video- ja installaatiotaiteen parissa keskittyen representaatioprosessien, geologisen aineksen, vesiekologian ja ihmisen tekemien ympäristöjen tutkimiseen. Praktiikassaan hän tutkii tilanteita, joissa fakta ja fiktio, synteettinen ja luonnollinen, kopio ja alkuperäinen kietoutuvat toisiinsa ja muuttuvat hybrideiksi esineiksi/aineiksi, joilla on uusi ja uudelleen mietitty merkitys.
Laura Põld (s.1984) on Tallinnassa asuva kuvataiteilija. Hän on opiskellut keramiikkaa Viron Taideakatemiassa (BA 2007), maalausta Tarton yliopistossa (MA 2010) sekä kuvanveistoa ja keramiikkaa Linzin Taide- ja muotoiluyliopistossa (2018-2021). Põld tutkii jatkuvasti ihmisen (ja eläinten) perustarpeita, kuten yhteisöllisyyttä, turvallisuutta ja suojaa. Uusimmissa töissään hän keskittyy materiaalivalintoihinsa ja niiden historialliseen kontekstiin ja toteuttaa perinteisiä käsityö- ja rakennustekniikoita, kuten (primitiivistä) keramiikkaa ja kirjontaa, jotka kiinnostavat häntä muistin ja kokemuksen säilyttäjinä.
Kristel Saan (s.1985) on Tallinnassa asuva kuvataiteilija. Hän on suorittanut maisterin tutkinnon (Ceramic Design) Viron Taideakatemiassa (2015) ja opiskellut lisäksi Central Saint Martins University of Art and Designissa (2011) Lontoossa sekä Emily Carr University of Art and Designissa (2013) Vancouverissa. Saan työskentelee suurikokoisten installaatioiden, valokuvan, videoteosten, keramiikan ja tekstiiliteosten parissa. Taiteilijan teokset muistuttavat usein erilaisia utopian alueita, joissa runous, filosofiset aiheet ja erilaiset odottamattomat orgaaniset ja keinotekoiset materiaalit kietoutuvat toisiinsa. Hänen työskentelynsä yhdeksi keskeiseksi näkökulmaksi nousee esineen, materiaalin ja tilan hahmottaminen.
Krišs Salmanis (s. 1977) on Riiassa asuva kuvataiteilija, joka on opiskellut Latvian Taideakatemian visuaalisen viestinnän alaosastolla (MA, 2003) ja Kölnin Mediataideakatemiassa (2009-2010). Salmanis käyttää taiteessaan animaatiota, videota, valokuvaa, esineitä sekä kehoaan. Hänen teoksensa voidaan mieltää henkiseksi harjoitukseksi, älylliseksi toiminnaksi ja nokkeluudeksi ajatuksin höystettynä. Vaivalloisen taidokkaasti laaditut teokset on mietitty pienimpiä yksityiskohtia myöten. Ne ovat usein taiteellisen ilmaisun kannalta varsin minimalistisia, ja niitä määrittelee niiden odottamaton paradoksaalisuus ja intuitiivinen totuuden etsintä yhdistettynä hienovaraiseen ironiaan ja eksistentiaaliseen suruun.
Jaanus Samma (s.1982) on Tallinnassa asuva kuvataiteilija. Hän on valmistunut Viron Taideakatemiasta graafisen taiteen kandidaatiksi (2005) ja kuvataiteen maisteriksi (2009). Hänen teoksensa sisältävät valokuvia, installaatioita ja videoita, joiden aiheet perustuvat kaupunkitilan tutkimiseen ja subjektiivisiin kokemuksiin siitä. Hänen kiinnostuksensa on vuosien mittaan siirtynyt sukupuolentutkimukseen ja hän tutkii miesten seksuaalisuuden esittämistä ja sen kuvaamista taiteellisin keinoin. Samman kiinnostuksen kohteisiin kuuluu historia, etnografia ja museologia sekä näiden intersektioissa syntyvät narratiivit.
Līga Spunde (s. 1990) on Riiassa asuva kuvataiteilija. Hän viimeisteli jatko-opintonsa Latvian Taideakatemian Visuaalisen viestinnän osastolta. Spunde esittää teoksiaan multimediainstallaatioina, joissa henkilökohtaiset tarinat kietoutuvat yhteen harkitun fiktion kanssa. Tunnistettavien hahmojen käyttö ja niiden tulkinnat toimivat hänen henkilökohtaisten kokemustensa jatkeena, koskettaen universaaleja totuuksia. Yleensä Spunden teosten sisältö määrittää sen fyysisen muodon, jolloin hänen installaatioissaan voidaan nähdä erilaisia medioita ja materiaaleja.
Rūta Spelskytė (s.1985) on Vilnassa asuva taiteilija. Hän on opiskellut taidegrafiikkaa ja kuvanveistoa Vilnan Taideakatemiassa. Hän on suorittanut taideakatemiassa kandidaatin (2008) ja maisterin tutkinnot (2010) ja valmistui tohtoriksi (2019) Vilnan Taideakatemiasta. Spelskytė on erityisen kiinnostunut ihmisten kokemista väärinkäsityksistä ja epäonnistumisista sekä tieteen ja ekstro-science fictionin välisistä suhteista. Hän työskentelee harvinaisten näytteiden, valon ja pigmenttien emissioiden parissa, kuvitellen tulevaisuuden alkemiaa, kasveja, eläimiä ja aisteja, joita voitaisiin kouluttaa tai löytää.
Sabīne Vernere (s.1990) on Riiassa asuva maalari, joka johtaa Latvian Taideakatemian kokeellista Pilot-taidetilaa. Vernere on suorittanut maisterintutkinnon Latvian Taideakatemian kuvataiteen tiedekunnan maalaustaiteen osastolta 2019. Hän on viimeistellyt taitojaan Zagrebin Taideakatemiassa ja Antwerpenin Kuninkaallisessa Taideakatemiassa. Vernere on latvialainen taidemaalari, joka on saanut kiitosta kirkkaista ja ilmeikkäistä musteella toteutetuista maalauksistaan. Taiteilija on keskittänyt tutkivan katseensa kehollisiin ja seksuaalisiin kokemuksiin, mutta sen sijaan, että ne olisivat tutkimuksen keskeisiä aiheita, toimivat ne työn ilmaisun jatkeena.
