hän ei kerro asioistaan, mutta kohta alkaa sataa

by Hanna Storm

montako pilveä on hänen luokseen?

ehtivätkö ne kadota, jos niitä mittaa?

tuulen nopeus vaihtelee 

nopeampi kuin gepardi, hitaampi kuin etana

hänen koiransa rakastaa minua täysin pyyteettömästi,

ainoastaan lemmikit pystyvät siihen

ei äiti, ei isä

he ovat ihmisiä

meillä olisi paljon opittavaa esim. pilviltä, ne eivät pohdi olemassaoloaan

pilven aika on koko ajan

pilvet ovat valokeilassa tekemättä mitään, ne ovat vain sitä mitä ne ovat

kuinka moni

ihminen tähyää taivaalle, eri puolilla maailmaa, eri vuorokaudenaikaan yhtä aikaa?

peloissaan ja estetiikasta ilahtuneena, 

yhtä aikaa peloissaan ja estetiikasta ilahtuneena?

pilven runo on se, että se on

hän ei kerro asioistaan, mutta kohta alkaa sataa

en kestä näin nopeita vaihteluita

mitä sitten kun pitäisi erota, päättää lapsesta?

tuuli ei puhu, ei välitä 

hurrikaanin alla melkein kaikki rukoilevat jotakin jumalaa, kuristavat pehmojänistä, muistavat äidin leipoman mansikkakakun

kesäsateen, joka ei haitannut mitään

ruusukvartsi

turkoosi

yöpöydällä

hän ei usko niihin, mutta kerää varmuuden vuoksi hyviä yhdistelmiä, 

silittäisinkö häntä vähän?

olisiko kivaa olla jähmettyneenä jään sisällä

laittaa taikurin silinteri syvälle päähän, ehkä lentää?

voiko jäähän jäädä sormenjälkiä, ehkä kuvittelen liikoja,

että hän tutkii jälkiäni?

kynsieni turkoosi sointuu taivaaseen

samoin muistikirja, lapsellinen riikinkukko kannessa

hämmentävää, yleensä en soinnu minkään kanssa

milloin keskityin viimeksi näin kovasti

kuin nyt kun yritän tulkita hänen mielenliikkeitään sadetutkan avulla?

ei myrskyn silmään katsominen ehkä olisi niin paha

on ihan OK, että tuntuu tältä, kömpelöltä

hävinneeltä

esirippu on ollut ylhäällä koko ajan,

on ihan OK, että sattuu tajuta se

lintu lentää, sekin on reaaliaikainen, muuttuva

sen aika on nyt on nyt

ottakaa minut mukaan?

ottakaa minut mukaan!

on värit, tai tarkemmin miljoona sävyä

pilvillä on kiire, tai ei niillä ole, me vain ajattelemme niin

+++++

Hanna Storm on kirjoittanut tekstin vierailtuaan Josefina Nelimarkan näyttelyssä SUPERSATURATION. Lue lisää näyttelystä: http://www.titanik.fi/josefina-nelimarkka/.

Teksti on kolmas osa tämän vuoden TITANIK julkaisua, joka toteutetaan uudessa muodossa. Kokeellisia kirjoittajia pyydetään tuottamaan teksti, joka resonoi kunkin näyttelyn kanssa. Tekstit julkaistaan näyttelyn aikana Titanikin nettisivuilla ja koottuna kaksi kertaa vuodessa painettavana kirjasena. Sarjan aiemmat, Taneli Viljasen ja Anna Tahkolan tekstit löytyvät täältä: http://www.titanik.fi/eleita-eroja-olentoja-liueta/ ja http://www.titanik.fi/jotkut-paikat-rakennetaan-raunioiksi/.

+++++

Hanna Storm wrote the text after visiting SUPERSATURATION exhibition by Josefina Nelimarkka. For more info visit http://www.titanik.fi/josefina-nelimarkka/.

TITANIK publication is finding a new form this year. Authors working with various forms of experimental writing are invited to produce a text responding to each exhibition. The contributions will be published on the website during the show, and later on as a booklet. This text by Hanna Storm is the third in the series. The previous contributions written by Taneli Viljanen and Anna Tahkola can be read here: http://www.titanik.fi/eleita-eroja-olentoja-liueta/ and http://www.titanik.fi/jotkut-paikat-rakennetaan-raunioiksi/.