jotkut paikat rakennetaan raunioiksi
by Anna Tahkola
some spaces are ruins as soon as they
are created
jotkut paikat rakennetaan raunioiksi
Kivipää seisoo satamassa.
Kivipää istuu laivan kannella.
Tässä meri ei ole utuinen metafora. Tässä meri on Euroopan raja.
Viaton meri
täynnä talouden vetojuhtia
eurooppalaisilla arvoilla silattuja
öljyä rouskuttavia merihevosia.
Vartijat vaalimassa etuoikeuksien rajaa.
Valvottu meri.
päivä joka ruostuu
palaa puhki
niin hitaasti
että uppoaminen mustaan näyttäytyy unena
vaikka se ei sitä ole
laivat jotka hukkuvat ihmisineen köysineen
päivineen
ne muistetaan vielä
vaikka teeskennellään muuta
Unohduksen meri.
Kivipää kulkee maisemaan
pellon uraa
itsensä näkymättömiin.
Ulkopuolisuus on ulkopuolisuutta
ei tilasta ilmasta joka on yhteinen ja rajaton
vaan toiminnasta.
Kuuluvaisuuden tunne syntyy rutiineista arkipäivästä
hennoista jäljistä joita ei voi enää peittää
ei teeskennellä näkymättömiin.
Kivipää katoaa pölynä ilmaan.
Ilma ei tallenna uria
ihmisaistein löydettäväksi.
Kivipellon lävitse ei kulje polkua
ellei tule takaisin ja takaisin tai:
monen ihmisen yksisuuntainen
kulku
samaan suuntaan
tuottaa toiston
josta jää jälki
monen ihmisen yksi kerta riittää
näkymätön muuttuu
näkymättömäksi
etuoikeuksien valvoja herää
ja herätessään muuttuu
hirviöksi
Minun hirviökseni?
Hiljaisuus peittyy ääniin:
huutoihin etäältä
huutoihin läheltä
vihellyksiin
tuhansien liikkeiden kuohuun.
Se on hälyttävää.
Se on aavemaista
näkymättömien ihmisten ääntä
kuulenko kaihoa
surua pelkoa
itkenkö etuoikeuksieni suojissa
suuren murheen kaikuja
toivon merkkiä toiminnasta
nouseva rytmi kehrää
energiaa
toivoa
hälytys vaihtuu uuden luomiseen
voin hengähtää
on niin helppo unohtaa
Ääni jälki tila
rajaus talous oikeudet.
niin paljon tilaa
mutta ei kaikille
ole tilaa
niin kuin emme sekoittuisi
kaikkeen koko ajan
kuin emme eläisi
muista eläväisistä
kivi maa kasvit meri olennot
Kivipää kaikki näkymättömät minä
taistelemassa oikeudesta syödä muita.
Tomaatit kurottavat juurensa maaperään ja latvansa valoon
pelloilla tuhannet sormet kurottavat kohti tomaatteja hamuavat punaista kultaa
niille joilla on oikeus.
Riisto-tomaatit maistuvat samalta kuin tomaatit
vai onko niissä erityinen veren sivumaku
hienoinen raudan vivahde vegaanisessa bolognesessani.
Ulkopuolisen oikeus tilaan tulee lunastaa toiminnalla.
Ulkopuolinen imeytetään näkymättömiin rakenteisiin
tehtaan suojiin pellon poimuihin.
käden värjäytyvät punaisiksi
työn ympärillä helottaa armoton autiomaa
elämän raunio
jotkut paikat rakennetaan raunioiksi
surviving in the ruinous ruins
Kyhäelmä selviytymistä ja pienintä mahdollista välttämättömyyttä
oikeus tilaan täytyy rajata
aidoilla muureilla piikkilangoilla.
Kumpi on sisäpuoli? Kumpi ulkopuoli kun
sisään rajataan ulkopuoliset
ulkopuolelle jäävät he joilla on oikeus paikkaan.
Raja on selkeä
turvallinen
etuoikeutetuille.
Yhdenvertaiset ihmisoikeudet kapenevat kunnes ne pelkistyvät
rajaksi.
+++++++
Anna Tahkola on kirjoittanut tekstin vierailtuaan Natascha Süder Happelmannin näyttelyssä mobile Hörstation Ankersentrum (surviving in the ruinous ruin). Lue lisää näyttelystä: http://www.titanik.fi/ankersentrum/
Teksti on toinen osa tämän vuoden TITANIK julkaisua, joka julkaistaan uudessa muodossa. Kokeellisia kirjoittajia pyydetään tuottamaan teksti, joka resonoi kunkin näyttelyn kanssa. Tekstit julkaistaan näyttelyn aikana Titanikin nettisivuilla ja koottuna kaksi kertaa vuodessa painettavana kirjasena. Sarjan ensimmäinen, Taneli Viljasen kirjoittama teksti, löytyy täältä: http://www.titanik.fi/eleita-eroja-olentoja-liueta/
+++++
Anna Tahkola wrote the text after visiting mobile Hörstation Ankersentrum (surviving in the ruinous ruin) exhibition by Natascha Süder Happelmann. For more info visit http://www.titanik.fi/ankersentrum/.
TITANIK publication is finding a new form this year. Authors working with various forms of experimental writing are invited to produce a text responding to each exhibition. The contributions will be published on the website during the show, and later on as a booklet. This text by Anna Tahkola is the second in the series. The first contribution written by Taneli Viljanen can be read here: http://www.titanik.fi/eleita-eroja-olentoja-liueta/